Puolisoiden omaisuus
Avioliitto ei pääsääntöisesti rajoita puolison oikeutta tehdä sopimuksia. Puolisot saavat tehdä sopimuksia myös keskenään. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon myös avioliittolain säännökset.
Avioliiton aikana puolisoiden omaisuus on erillistä. Siten se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään hänen omaisuuttaan on se, mitä hän avioliiton aikana saa omistukseensa. Molemmilla puolisoilla on kuitenkin avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeuden nojalla toisen puolison kuollessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka avioerotilanteessa kumpikin puoliso saaavat puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, joka on avioehtosopimuksessa, lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä määrätty avio-oikeuden ulkopuoliseksi omaisuudeksi. Sama pätee myös omaisuuteen, mikä on tullut avio-oikeuden alaisen omaisuuden sijaan. Voidaan myös määrätä, että avio-oikeutta ei ole tällaisen omaisuuden tuottoon. Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso voi poistaa kummankin puolison avio-oikeuden ilmoittamalla siitä maistraatille vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta. Puolison on hoidettava omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, siten, ettei se aiheettomasti vähene toisen puolison vahingoksi.
Jos puoliso on rikollisella teolla aiheuttanut toisen puolison kuolemat tai ollut osallinen sellaiseen rikokseen, ei hänellä kuitenkaan ole osituksessa avio-oikeutta vainajan omaisuuteen. Avio-oikeudesta päättää kuitenkin tuomioistuin, jos rikollinen teko on ollut vain vähäinen.
Omaisuuden luovuttaminen
Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
Luovutustoimi, jonka puoliso on tehnyt vastoin edellä mainittua sääntelyä, julistetaan pätemättömäksi, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee kuitenkin päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen olisi pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta.
Minkälaisen omaisuuden luovuttaminen on rajoitettua
Puoliso ei saa ilman toisen toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle
osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina
irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettävään asuntoirtaimistoon
toisen puolison käytettävinä olevia tarpeellisia työvälineitä
irtainta omaisuutta, joka on tarkoitettu toisen puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten
Toisen puolison suostumus ei kuitenkaan ole muissa kuin ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun omaisuuden osalta tarpeen, jos suostumuksen hankkiminen poissaolon tai muun tähän verrattavan esteen vuoksi aiheuttaisi kohtuutonta haittaa ja viivytystä.
Luovutus, joka on tehty vastoin näitä säännöksiä, on pätemätön ja luovutuksensaaja on velvoitettava luovuttamaan omaisuus hallinnastaan, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon luovutuksesta. Luovutus on kuitenkin pätevä, jos luovutuksensaaja on saanut asunnon tai muun irtaimen omaisuuden hallintaansa ja hänellä oli hallinnan saadessaa ollut perusteltua aihetta olettaa, että toinen puoliso oli antanut suostumuksensa tai hyväksyntänsä luovutukseen, puolisolla olo oikeus määrätä omaisuudesta ilman toisen puolison suostumusta tai kysymyksessä ei ollut sellainen omaisuus, jonka luovuttaminen edellyttää toisen puolison suostumusta.
Tuomioistuin voi hakemuksesta antaa luvan luovutukseen, jos toinen puoliso on kieltäytynyt antamasta suostumustaan taikka jos suostumusta ei ole muusta syystä saatu hankituksi.
Jos puoliso luovuttaa tai panttaa toisen puolison suostumuksetta tälle kuuluvaa omaisuutta tai yhteistä irtainta omaisuutta, on toisella puolisolla oikeus lunastaa tällainen omaisuus takaisin. Jos luovutuksensaaja ei ole ollut vilpittömässä mielessä tai jos vastiketta ei ole annettu, saa toinen puoliso tällaisen omaisuuden takaisin ilman lunastuksessa edellytettävää korvausta.